Tarinoiden lumoissa totuuden jälkeisessä ajassa

Tarinoiden lumoissa totuuden jälkeisessä ajassa

Eeva-Riitta Piispanen: Blogikirjoitus

Tarinaniskijöitä ihaillaan. Miten tehokkaasti kiehtova tarina saakaan kuulijan pauloihinsa? Hyvältä tarinalta odotetaan yllätyksiä, tunteita herättäviä juonen käänteitä, samaistumismahdollisuuksia, naurun tai itkun paikkoja, iloa, onnea, surua, unelmien toteutumista ja haaveiden kaatumista. Tässä ei ole mitään väärää eikä pahaa, mikäli tarinalla ei yritetä harhauttaa kohdetta vaikkapa epätoivoisiin taloudellisiin sitoumuksiin.

Tarina on paras viestinnän keino. Lahjakas tarinankertoja saa kuulijoita, koukuttaa yleisön, haalii asiakkaita – tavoittaa juuri sen, mitä milloinkin on tavoittelemassa. Tarina on voimakas väline, joka ratkaisee myyntityön tuloksen, tuo kaupat kotiin ja takaa brändin menestyksen. Tarinoiden kertomisellakin on omat sääntönsä. Erityisesti nyt, kun tarinatalouden sijasta on ajauduttu pohtimaan totuuden jälkeistä aikaa.

Miten helppoa onkaan värittää hassua juttua vielä pikkuisen humoristisemmaksi tai outoa sattumaa vähän kohtalokkaammaksi. Miten helppoa onkaan höystää muistikuvaa toiveikkuudella, toivottomuudella tai ns. oikealla käsityksellä. Miten helppoa onkaan keksiä henkilökuvia, jos juuri oikeanlaisia haastateltavia ei ole saatavilla.

Vain pari kuukautta sitten arvostettu saksalainen päivälehti Der Spiegel joutui häpeäpaaluun valeuutisoinnista. Yksi sen palkituista toimittajista, Claas Relotius oli rakentanut hienot reportaasinsa valheiden varaan. Lehti on saavuttanut maineen laadukkaana ja luotettavana faktantarkistajana. Kuitenkin yksi lahjakas tarinaniskijä onnistui usealla reportaasillaan pääsemään seulasta läpi ja koukuttamaan sekä työnantajansa että yleisönsä.

Kaikkein helpoimmin höysteet maistuvat suppeaa maailmankuvaa puolustavalle ja fundamentalismiin taipuvaiselle yleisön osalle. Kyse on siitä, että ihminen pyrkii laiskalla ajattelullaan hakemaan vahvistusta omalle kuplalleen. Valeuutistuotanto nojaa sekä tähän vahvistusharhaan että ylivertaisuusvinoumaan, joka tarkoittaa sitä, että laiska ajattelija ei tunnista omaa tietämättömyyttään esim. politiikassa. Monesti vähäinen perehtyneisyys johonkin asiaan vahvistaa itsetietämyksen tunteen huippuunsa. Poliittisen suuntautumisen suunnalla ei ole merkitystä: laiskaa ajattelua on sekä vasemmalla että oikealla.

Valeuutisten tuottamisen tähänastinen lakipiste lienee saavutettu Yhdysvaltain viimeisten presidentinvaalien aikaan. Yalen, Harvardin ja MIT:n yliopistojen tutkijat saivat lisää tutkimusaiheita. Psykologit ovat jo aiemmin havainneet, että mitä analyyttisemmin ihminen osaa ajatella, sitä parempi on hänen kykynsä arvioida, voiko joku väite todella pitää paikkansa.

Olipa noloa hiljattain kuulla, että Amerikassa yli 65-vuotiaat joutuvat helpoimmin valeuutisten pauloihin ja jakavat niitä eteenpäin. Painettuun sanaan on totuttu luottamaan: mikä lehteen on painettu, on totta. Luottavainen ikäluokka on sosiaalisessa mediassa törmäämässä totuudenjälkeiseen aikaan. Toivottavasti vähäisin vaurioin Suomessa, koska ”Lue enemmän, luulet vähemmän” on ollut yksi kypsään ikään ehtineiden voimalauseista meillä.

Tarinatalousajalla julkaistiin mainio käsikirja kaikille, jotka haluavat ymmärtää markkinointia, politiikkaa ja mediaa. Juhana Torkki kirjoitti vuonna 2014 Tarinan valta -teoksessaan, että tarinoiden vetovoima johtuu evoluutiossa kehittyneestä mielihyvään ohjaavasta käyttäytymisestä. Ihminen saa nautintoa kuvitteellisista tarinoista, fiktiosta. Täytyypä kaivaa Torkin kirja esiin taas vaalikevään kunniaksi.

Kaikkien aikojen paras bränditarina on mielestäni Alvar Gullichsenin rakentama kuvitteellinen yhtiö Bonk Business (www.bonkcentre.fi) . Yhtiön tarina 1800-luvun anjovisöljyn tuottajasta globaaliksi teollisuusjätiksi on kerrottu taitavasti ja taiteellisesti rakennettujen koneiden avulla. Yhtiön kerrotaan olevan johtava monilla toimialoilla maailmassa, mm. kosmisessa terapiassa ja disinformaatiojärjestelmissä. Mainio oppiaineisto kaikille brändinrakentajille!

Tarinoiden kertominen ei ole helppoa. Fiktiolla on suuri sija ihmiskunnan sydämessä ja mielessä. Samaistumismahdollisuuksia, unelmien toteutumista ja haaveiden kaatumista. Sitä kaikkea tarjoaa myös taide. Kirjallisuudella, elokuvilla, teatterilla, musiikilla ja taiteella ylipäätään on valtava merkitys ihmisyydelle. Taide antaa tilaa ajatella itse – joko mukavuudenhaluisesti tai haastavasti. Taide vaikuttaa meihin antamatta valmiita vastauksia. Se antaa ihmisen itse tulla lumoutuneeksi juuri siinä määrin ja sillä tavalla kuin hänelle on kulloinkin tarpeellista. Klassikoita lukiessa voi käydä niinkin, että omat vahvistusharhat heikkenevät ja ylivertaisuusvinoumat loivenevat.