Kiireen tilalle lisää aikaa

Kiireen tilalle lisää aikaa

Blogikirjoitus: Eeva-Riitta Piispanen

Miltä tuntuisi saada lisää aikaa elämään? Siitä moni unelmoi, mutta se on jo täällä: pitkäikäisyys on trendi.

Pitkäikäisiä on totuttu pitämään harvinaisuuksina, jotka ovat hyvien perintötekijöiden suojassa eläneet vahingossa tavallista vanhemmiksi. Monien yhtäaikaisten, suurten tieteellisten ja yhteiskunnallisten kehityssuuntien ansiosta pitkästä elämästä on tullut uusi normaali. Pitkäikäisyys tulee muuttamaan työelämää vähintään yhtä paljon kuin teolliset vallankumoukset. Ihmisen elinikä on noussut viimeisen sadan vuoden aikana pari-kolme vuotta vuosikymmenessä. 2020-luvulla syntyvä lapsi voi odottaa elävänsä yli satavuotiaaksi.  

Eliniän piteneminen merkitsee väistämättä myös työuran pitenemistä. Harvalla tulee olemaan varaa lopettaa työn tekeminen alle 70-vuotiaana ja heittäytyä laakereilla lepäilemään. Etenkään maissa, joissa väestö vähenee.

Olemme tottuneet elämään ns. kolmivaihe-elämää, sanovat Linda Gratton ja Andrew Scott kirjassaan The 100 Year Life (Bloomsbury, 2016). He puhuvat sekä pitkään elämisestä että pitkään työskentelystä. Aikuisiän kolmevaiheinen kaava – koulutus, työura, eläke – istuu huonosti satavuotiseen elämään. Aikuisiän jakaminen näihin kolmeen vaiheeseen pakottaa meidät ajattelemaan, että eliniän piteneminen tarkoittaa pidempää vanhuutta. Grattonin ja Scottin mielestä asia ei ole näin, vaan ihmisen elämä venyy kuin kuminauha: kaikkiin elämänvaiheisiin tulee lisää vuosia.

Lisää aikaa koulutukselle ja sivistykselle

Ihminen on oman toimintansa ja viisautensa myötä saanut lahjaksi lisää aikaa. Seuraavana voisi olla sivistystason nostamisen vuoro. Osaaminen ja tutkinto, joka on hankittu 20-30 ikävuoden välillä tai jopa aikaisemmin ja jonka on ajateltu riittävän loppuelämäksi, tulee väistämättä vaatimaan päivitystä. Tutkintojen muuttamista määräaikaisiksi ehdottivat hiljattain Hesarissa Risto Siilasmaa ja Rasmus Roiha. Paraskin osaaminen vanhenee, varsinkin kun työura tulevaisuudessa tulee kestämään ainakin 50 vuotta. Yli 50 vuoden työputki on varmasti toisenlainen kuin nykyinen. Kiire, stressi ja ansiotason maksimointi polttavat ihmisen loppuun, ellei vuosikymmenten mittaiseen työuraan saada useita voimavaroja palauttavia jaksoja. Nyt viimeistään ymmärrämme, että kolmivaihe-elämälle on sanottava heipat.

Pitkäikäisillä ihmisillä on useampia vaiheita ja useita työuria edessään. Opiskelija ja harjoittelija eivät enää olekaan työpaikan kuopuksia, vaan he saattavat olla osaamistaan päivittäviä viisikymppisiä tai kokonaan uudelle uralle lähteneitä kuusikymppisiä. Amerikkalaisen ekonomistin Chris Farrellin mukaan yli 50-vuotiaat perustavat yrityksiä nyt enemmän kuin koskaan. Asiaa on tutkittu: kun elämänsä toista puoliskoa elävät ihmiset saavat mahdollisuuden, he ovat vähintään yhtä luovia, innovatiivisia ja yrittäjähenkisiä kuin nuoremmat kollegansa. Vuonna 2016 itse itsensä työllistävistä ihmisistä enemmistö oli yli 65-vuotiaita USA:ssa  (The Bureay of Labor Statistics).

Pitkäikäisyys vaikuttaa paitsi työelämään myös moniin muihin elämän osa-alueisiin, kuten vaikkapa perhe-elämään. Mahdollisuus lasten kanssa vietttävään aikaan lisääntyy ja jaksottuu eri elämänvaiheisiin, koska perheiden lähipiirissä elää useampia sukupolvia kuin perinteiset kolme. Kevenevätkö ns. ruuhkavuosien paineet? Kyllä, sitä nopeammin mitä paremmin työelämässä ja yhteiskunnassa aletaan nähdä pitkäikäisyys mahdollisuutena eikä vain huoltosuhdetta rasittavana taakkana.

Suomessa on 90-99-vuotiaita lähes 50 tuhatta ja 100 vuotta täyttäneitä noin tuhat. Lähes viidellä tuhannella yli 90-vuotiaalla on ajokortti. Keskuudessamme on jo nyt paljon toimintakykyisiä vanhuksia.

Lisääntynyt aika ja korkea elintaso edistävät innovointia

Toisiaan seuraavat teolliset vallankumoukset alkoivat Britanniasta 1700-luvulla. Taloushistorioitsijat ovat pohtineet, miksi juuri silloin ja miksi juuri siellä. Ranskalaisen tutkijan Nicolas Baumardin johtopäätös viime syksyltä on, että teollisen vallankumouksen alla Englannissa vallitsivat olot, jotka ruokkivat kekseliäisyyttä. Merenkululla ja kaupalla vaurastuneina britit pystyivät keskittymään innovointiin ja tekemään keksintöjä. Innovointi vaatii sekä aikaa että elintasoa. Puute ja kiire eivät sitä edistä. Nykyisen työelämän kiire on siis kyseenalainen hyve.

Jos ei vielä meillä, niin lapsillamme on elämässään enemmän aikaa. Hienoa, eikö vain? Pakko on kuitenkin todeta tämä: Elämässä on valtava määrä epävarmuutta. On paljon suunnitelmia, jotka romahtavat hetkessä. Vakavasti sairastumisen tai tapaturmaan joutumisen uhka on läsnä aina, olimmepa nuoria tai vanhoja. Tiedämme, että omaan elämään voi vaikuttaa elintavoilla, mutta emme elä vain omien päätöstemme varassa. Kaikki eivät elä satavuotiaiksi. Mutta tulevaisuudessa muistosanat kirjoitetaan kenties alle satavuotiaista, jotka menehtyivät poikkeuksellisesti liian nuorina.