Suomessa tarvitaan ikästrategista osaamista

Suomessa tarvitaan ikästrategista osaamista

Blogikirjoitus Eeva-Riitta Piispanen ja Leena Laamanen, julkaisu Helsingin Sanomissa 6.3.2020

Hallitusohjelman mukaan Suomi on entistä ikäystävällisempi ja väestörakenteen muutokseen hyvin varautunut maa. Eläkkeelle jäävät ovat voimavara. Lupaavaa.

Väestörakenteen muutosta kiihdyttää se, että ihmiset elävät yhä vanhemmiksi. Pitkä ikä on suuri saavutus. Kuulemme silti vain huolipuhetta työikäisten vähenemisestä ja eläkeläisten määrän lisääntymisestä, hoivapalveluiden kasvavasta tarpeesta, rahan riittämättömyydestä, huoltosuhteen vääristymisestä ja kestävyysvajeesta.

Alkaneen vuosikymmenen aikana eläkeläisten määrä kasvaa 250 tuhannella henkilöllä.

Ikäystävällisyydelle on siis tarjolla hyvä kasvualusta: Kolmatta ikää elää ja siihen on tulossa edeltäneitä sukupolvia aktiivisempia, terveempiä, koulutetumpia ja ostovoimaisempia ihmisiä. He jatkavat harrastuksiaan ja aloittavat uusia. Edessä on todennäköisesti parikymmentä vuotta ennen ympärivuorokautisen hoidon ja hoivan tarvetta.

Tämän Silver Economy -kohderyhmän ostovoiman EU-maissa arvioidaan olevan tuhansia miljardeja euroja. Harva huomaa, että he odottavat kukkaronyörit löysällä sopivia tuotteita ja palveluita, joista valita. Ne, jotka osuvat tähän kasvavaan kohderyhmään, osuvat samalla kultasuoneen. Vähäisestä kohdennetusta markkinoinnista päätellen tuote- ja palvelukehittäjillä sekä markkinoijilla on haasteita kohdata kestävästi laatutietoinen ja vastuullisesti valitseva kypsä kuluttaja.

Suurin osa kolmatta ikää elävistä osaavat käyttää digitaalisia palveluta ja tietovälineitä hyvin. Syynä ei ole ollut ikäystävällinen laite- ja sovelluskehitys, vaan aika on hoitanut asian sukupolvien vaihtumisen aikana. Nyt työelämästä poisjäävät ovat olleet tekemisissä tietotekniikan kanssa.

Siitä huolimatta käyttäjien toimintakykyä heikentäviä ratkaisuja on tarjolla liikaa. Jos kaupungille virkistäytymään haluavat ihmiset eivät lippusovelluksen ja uuden ostotavan vuoksi saa helposti ostettua ikäalennukseen oikeuttavaa matkalippua, asiakaskokemus on surkea.

Kaupunkiympäristöä on 20-luvulla kehitettävä oikeasti ikäystävälliseksi. Liikennevisionääri Sonja Heikkilä (HS 25.2.) ennusti joukkoliikennettä täydentävien Micro Mobility -kulkuvälineiden, erilaisten yhteiskäyttöisten ja pienempien liikkumisvälineiden, olevan vasta tulossa kaupunkeihin, mutta kenen ehdoilla?

Ratikkapysäkeille pysäköitävät yhteiskäyttöiset rollaattorit auttaisivat ikäihmisiä lyhyillä asiointimatkoilla ilman, että heidän tarvitsee huolehtia oman rollaattorin nostamisesta kyytiin. Myös kaksilautaiset, isopyöräiset potkulaudat voisivat houkutella vanhempia ihmisiä hoitamaan omia asioitaan ja virkistäytymään kaupungilla.

Kansallisen ikästrategian tarve tunnustettiin jo Sipilän hallituskaudella. Rinteen ja Marinin kaudella hallitusohjelma puhuu kauniisti ikäystävällisyydestä. Nyt olisi aika tajuta, että se ei tarkoita pelkästään kädenlämpöisiä hymyjä.

Seniorit muokkaavat taloutta. Silver Economy -markkinoiden suuresta potentiaalista hyötyvät ne yritykset ja yhteisöt, joilla on strategista osaamista ja uskallusta nähdä asiat uudesta näkökulmasta. Miksi jättäisimme tätä kautta syntyvän talouskasvun hyödyntämättä?